H-hetkillä

img_8886-juho

Huh. Viime kuukaudet ovat menneet kuin siivillä, ja blogin päivittäminen on jäänyt ”hieman” paitsioon. Korjataan tilanne!

Olemme nyt ryhmämme kanssa ensi-illan kynnyksellä, enää viikko aikaa. Koko syksyn olemme hakeneet prosessillemme esityksellistä muotoa ja se on elänyt muutoksen ja uusiutumisen hetkiä. Siitä ei koskaan tulekaan lopullista, staattista ja pysähtyvää, vaan kaikki harjoitus- ja esityskerrat muovautuvat ja syntyvät aina hetkessä. Niin kuin kaikki elävät esitystilanteet muutenkin. Ne ovat vuorovaikutusta toistemme ja yleisön kanssa, puhetta materiaalisen ja abstraktin välillä.

Totta kai meillä on esityksessämme runko, tietty kaari, jonka sisällä toimimme. Kaisa on tehnyt tämän rungon syntymisen ajatustyön, me sitten osaltamme rakennamme oman liikkeemme sen kehyksen sisään. Matka on ollut aika huikea. Kaikki tämä alkaa konkretisoitua toden teolla, ja saimme myös tällä viikolla valosuunnittelijamme Ada Halosen mukaan, jee! Esitys nousee taas uudelle tasolle, kun yksi lopputuloksen ja tekemisemme kannalta varsin oleellinen elementti tulee todeksi. Valo ja ääni näyttelevät tässä yhtä suurta osaa kuin me ihmiskappaleetkin.

 

jaana-kut

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna prosessistamme myös Teatteri & Tanssi -lehteen. Töissä nyt -palsta ilmestyi lokakuun numerossa, jos joku kiinnostunut haluaa sen jostakin poimia. Meillä oli myös pressitilaisuus tällä viikolla, ja Turun Sanomat kävi kuvaamassa ja tekemässä juttua. Jaana totesi osuvasti pressin jälkeen, että tilanne oli kuin esi-kenraaliesitys, kun uudet ja tuoreet silmäparit seurasivat esittämiämme otteita Katsotuista. Tilanne tuntui sopivalla tavalla jännitteiseltä, ainakin omassa tekemisessäni oli tarvittavaa rentoutta, mutta myös aavistus itse esittämistilanteen tuomasta intensiteetistä ja latauksesta. Kaikki muutkin ryhmässämme vaikuttivat tyytyväisiltä tilanteeseen, ja siihen, missä olemme nyt.

Heidi

Kuvat: Kaisa ja Heidi